Hiekkarantoja, piikkilankaa ja hurjasteleva kääpiömiliisi

Matkamme varrelle kohti Haapsalua osui paljon sosiaalisessa mediassa palstatilaa saanut Rummu karjäär, joten pakkohan siellä oli pysähtyä. Allekirjoittaneen tietämys paikasta oli hyvinkin rajoittunutta ennen visiittiä, mutta pelkästään jutuissa vilisseet sanat “vankila” sekä “vedenalainen” olivat valmiita nostattamaan ennakko-odotuksia paikan suhteen. Sisäänpääsyä lähdimme oikeaoppisesti etsimään pusikoiden ja muurin ylityksen kautta, vaikka porttikin oli näkyvissä. Ylityspaikkaa ei ollut sinällään vaikea löytää, ainoastaan henkilökohtainen korkeanpaikan kammo aiheutti koomista räpeltämistä muurin yli laskeuduttaessa. Huom. korkeutta ei siis varmasti paljoa yli 2,5 metrin ollut. Joskus siinäkin on (lähes) liikaa.

Muurin yli hypättyämme päätimme sulautua paikalle portin kautta tulleeseen paikalliseen porukkaan, tämä peläten sitä että jossain vaiheessa joku tulisi kyselemään, että mitäs jamppoja täältä löytyy ja nyt olisi paras kaivaa kuvetta pienen sisäänpääsymaksun puitteissa. Jo muutaman minuutin matkan aikana kohti rantaa tuli selväksi, että ei täällä ketään juuri mikään tunnu kiinnostavan, vaikka taskukokoinen eläköityneen miliisin näköinen kaveri pyörikin maastoautonsa kanssa edes takas portin ja rannan väliä. Ilmeisesti ohjaten ryhmiä sisään ja ulos.

Ranta itsessään on nätti ja puolittain veden alta pilkottavat rakennukset ovat toki persoonallinen lisä maisemaan, mutta jos hiekkaranta täynnä ilakoivia turisteja (+ paikallista väestöä) ei ole se mitä olet kamerasi kanssa tullut ihmettelemään, saattaa paikka olla iso pettymys. Juurikin tätä se allekirjoittaneelle olikin, koska kyseessähän siis on hiekkaranta, eikä juuri muuta. Lisäksi 360-kameran virittelyä keskellä hiekkarantaa ja aurinkoa palvovia ihmisiä saatettaisiin katsoa hieman pahalla silmällä, joten päätin pysyä muutamassa kännykkäkameran räpsäisyssä. On toki helppo ymmärtää miksi paikka vetää puoleensa aktiivisia hipstereitä – selfie raunioiden edessä sopivan filtterin läpi suodatettuna toimii varmasti sosiaalisessa mediassa keskivertoa välimeren saaristokuvaa paremmin.

Niin lähellä, niin kaukana

Hiekkarantaa mielenkiintoisemmat maisemat oli rajattu edelleen varsin tukevalla aidalla. Louhoksen vieressä sijaitseva vankila-alue oli hylätty-statuksesta huolimatta erittäin vankkojen muurien ja aitojen suojaama. Ruskettunut kääpiömiliisi edelleen mielessä, hylkäsimme nopeasti haaveen pääsystä tai edes sen yrittämisestä vankila-alueelle. Onneksi rakkaus piikkilankaa kohtaan auttoi lieventämään pettymystä ja kameraan tarttui edes muutamia kuvia vankilan muurien ulkopuolelta. Lisäksi (ainakin) yhteen vartiotorniin pääsi kiipeämään, niin että sai näkymän vankilan porttien sisäpuolellekin. Ehkä joskus aika on kypsä myös itse vankilan tutkimiselle. Antaa paikkojen marinoitua vielä muutaman vuoden.

Yhteenveto

Jos olen hylättyjen mestojen harrastaja, niin itse vankilan porttien ulkopuolelle jääminen ei varmasti tyydytä. Jos taas olet satunnainen matkailija ja tykkäät pulahtaa kirkkaaseen veteen, ja tutustua muutamaan raunioon vedestä käsin – kannattaa paikalle uhrata tunti pari.

ps. Ulos kävelimme portin kautta. Hieman portinvartija ihmetteli, mutta samaan aikaan sisäänpäin marssiva aasialaisturistien joukko riitti toimimaan harhautuksena, ja pääsimme ulos ilman selittelyjä. Ehkäpä paikan luvaton pääsy kielletty-imago oli vain meidän mielikuvituksemme tuotetta.

Mistä löytyy: sireli tanäv 11, Rummu, 76102, Viro
Miten perille: N. 40km Tallinnasta Haapsalun suuntaan. Auton saa hyvin tien viereen parkkiin.

Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin
Rummu_358berlin

————————

Jos tykkäät kuvista tai muuten vaan haluat seurata meininkiä, niin törkkää “tykkää” facebook.com/358berlin

Iso KIITOS!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *